Käytännön ohjeet
Väliaikaismääräyksiä koskevat pyynnöt¹

Kun tuomioistuin antaa väliaikaismääräyksen, se tekee niin poikkeuksellisissa olosuhteissa tarjotakseen suojaa välittömältä korjaamattoman vahingon vaaralta. Tuomioistuin määrää menettelyn osapuolet noudattamaan tällaista määräystä vain, jos se tutkittuaan kaikki käytettävissä olevat tiedot katsoo määräyksen olevan tarpeen osapuolten etujen tai menettelyn asianmukaisen kulun kannalta. Tuomioistuimen antamat väliaikaismääräykset voivat velvoittaa osapuolet pidättäytymään tietyistä toimista tai määrätä ne toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä.

Säännön 39 uudessa kodifioidussa versiossa todetaan, että väliaikaismääräyksiä voidaan soveltaa tapauksissa, joissa on ”välitön vaara siitä, että yleissopimuksessa turvatulle oikeudelle aiheutuu korjaamatonta vahinkoa”. ”Yleissopimuksessa turvatulle oikeudelle aiheutuvalla korjaamattomalla vahingolla” tarkoitetaan vahinkoa, jota sen luonteen vuoksi ei voida korjata, palauttaa ennalleen tai riittävästi hyvittää. Tässä yhteydessä ”ennalleen palauttamisella” tarkoitetaan paluuta tilanteeseen, joka vallitsi ennen vahingon aiheutumista. Tuomioistuin antaa väliaikaismääräyksiä silloin, kun niiden puuttuminen voisi johtaa tilanteeseen, jossa restitutio in integrum ja muut hyvityksen muodot eivät olisi mahdollisia, jos tuomioistuin katsoisi tällaiset hyvitykset aiheellisiksi käsiteltävänään olevan menettelyn päättyessä. Jotta sääntö 39 tulisi sovellettavaksi, tapauksen olosuhteiden on siten ylitettävä korkea vakavuuskynnys. Väliaikaismääräyksiä annetaan vain, jos on prima facie -näyttöä välittömästä korjaamattoman vahingon vaarasta, ei silloin, kun valittajille aiheutuisi väliaikaismääräysten puuttuessa pelkästään vaikeuksia. Kansallisten oikeussuojakeinojen käyttämisestä ks. jäljempänä osa III.C.

Tuomioistuin antaa väliaikaismääräyksiä näin ollen lähtökohtaisesti vain poikkeuksellisissa tapauksissa ja vasta tutkittuaan kaikki merkitykselliset olosuhteet perusteellisesti. Useimmissa tällaisissa tapauksissa käytettävissä oleva näyttö viittaa selvästi perusteltavissa olevaan väitteeseen todellisesta henkeen ja fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvasta uhasta sekä siitä seuraavaan todelliseen vakavan vahingon vaaraan yleissopimuksen keskeisten määräysten vastaisesti.

Tuomioistuimen toimivaltaa ratkaista väliaikaismääräyksiä koskevia pyyntöjä käyttävät päivystävät tuomarit tai tarvittaessa jaoston presidentti, jaosto, suuren jaoston presidentti, suuri jaosto tai tuomioistuimen presidentti (sääntö 39 § 2).

Päivystävät tuomarit ovat tuomareita, jotka on valittu viiden jaoston varapresidenteiksi säännön 8 §§ 1 ja 2 mukaisesti. Tuomioistuimen presidentti nimittää heidät säännön 39 § 5 mukaisesti ratkaisemaan väliaikaismääräyksiä koskevia pyyntöjä. Vuodesta 2022 alkaen kaikkien viiden jaoston varapresidentit ovat toimineet päivystävinä tuomareina. Käytännössä päivystävät tuomarit eivät tutki väliaikaismääräyksiä koskevia pyyntöjä sitä sopimuspuolta vastaan, jonka osalta kyseinen tuomari on valittu tai jonka kansalainen hän on.

Säännön 39 muutetussa versiossa tuomioistuimen täysistunto päätti ottaa käyttöön erityisen oikeusperustan, jonka nojalla tuomioistuimen presidentti voi tarvittaessa antaa väliaikaismääräyksiä.

Uusissa yksilövalituksissa esitettyjä väliaikaismääräyksiä koskevia pyyntöjä tutkivat ensisijaisesti päivystävät tuomarit tuomioistuimen sihteeristössä toimivan erityisyksikön avustuksella. Päivystävillä tuomareilla säilyy mahdollisuus siirtää väliaikaismääräystä koskeva pyyntö jollekin muulle säännön 39 § 2:ssa luetellulle päätöksentekijälle, mukaan lukien kollegiaaliset kokoonpanot. Siirto voi tulla kyseeseen monenlaisissa tilanteissa, ja se riippuu pyynnön luonteesta, asiasta, jossa pyyntö esitetään, sekä kiireellisyyden asteesta. Kiireellisyys voi merkitä sitä, ettei siirto kollegiaaliselle kokoonpanolle ole mahdollinen. Tällöin päivystävä tuomari voi päättää soveltaa sääntöä 39 väliaikaisesti muun muassa helpottaakseen väliaikaismääräystä koskevan pyynnön myöhempää tutkimista tällaisessa kokoonpanossa. Päätös siitä, tutkiiko kollegiaalinen kokoonpano pyynnön, kuuluu tuomioistuimelle itselleen.

Valtiovalituksissa, suuren jaoston käsiteltävinä olevissa yksilövalituksissa sekä jaostoille jo osoitetuissa ja tiedoksi annetuissa yksilövalituksissa esitetyt väliaikaismääräyksiä koskevat pyynnöt tutkii lähtökohtaisesti tuomioistuimen presidentti, suuren jaoston presidentti tai jaostojen presidentit. Mahdollisuus siirtää asia kollegiaaliselle kokoonpanolle on käytettävissä myös silloin, kun päätösvalta kuuluu ensimmäisessä vaiheessa tuomioistuimen presidentille, suuren jaoston presidentille tai jaostojen presidenteille.

Sen jälkeen kun tuomioistuimen täysistunto vuonna 2023 tarkasteli säännön 39 mukaista päätöksentekomenettelyä, kaikki tuomioistuimen väliaikaismääräyksiä koskevat ratkaisut annetaan osapuolille tiedoksi päätöksinä riippumatta ratkaisun luonteesta (esimerkiksi väliaikaismääräysten antaminen, pyyntöjen hylkääminen, pyyntöjen tutkimisen lykkääminen tai voimassa olevien väliaikaismääräysten kumoaminen). Päätöksen allekirjoittaa tapauksen mukaan päivystävä tuomari, jaoston tai suuren jaoston presidentti taikka tuomioistuimen presidentti. Väliaikaismääräyksiä koskevassa menettelyssä päätöksiä tekevien tuomareiden nimet ilmoitetaan järjestelmällisesti päätöksissä.

Päätöksiin liitetään sihteeristön kirje, jossa annetaan menettelyä koskevia tietoja sekä osapuolille osoitetut ohjeet tai pyynnöt.

Valittajille ilmoitetaan tuomioistuimen väliaikaismääräyksiä koskevista päätöksistä ECHR Rule 39 Site -sivuston kautta, faksilla tai postitse.

Tuomioistuin voi antaa väliaikaismääräyksiä toistaiseksi, tuomioistuimessa käytävän menettelyn ajaksi tai rajoitetuksi ajaksi tapauksen olosuhteiden mukaan.

Kun väliaikaismääräyksiä annetaan rajoitetuksi ajaksi, tähän voi olla useita eri syitä: tuomioistuimen pyynnöstä osapuolilta saatavien merkityksellisten tietojen odottaminen; se, että kansallisille tuomioistuimille annetaan mahdollisuus käsitellä meneillään olevassa menettelyssä täysimääräisesti asia, jota väliaikaismääräystä koskeva pyyntö koskee; se, että pyynnön katsotaan kuuluvan kollegiaalisen kokoonpanon tutkittavaksi ja kokouksen järjestämiseen tarvitaan enemmän aikaa; tai se, että päivystävä tuomari katsoo tarvitsevansa enemmän aikaa ennen päätöksen antamista.

Kun tuomioistuin on pyytänyt lisätietoja, molempia osapuolia kehotetaan tuomioistuimen työjärjestyksen säännön 54 § 2 (a) nojalla toimittamaan tarvittavat tiedot asetetussa määräajassa. Määräajan pituus riippuu asian olosuhteista ja pyynnön kiireellisyydestä. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuin voi osapuolilta saamiensa tietojen perusteella päättää jatkaa voimassa olevaa väliaikaismääräystä, olla jatkamatta sitä tai kumota sen.

Tuomioistuin voi myös päättää lykätä väliaikaismääräyksiä koskevien pyyntöjen tutkimista ja kehottaa osapuolia toimittamaan tietoja, jos kiireellisyyden aste sen sallii. Näin voidaan tehdä tapauksissa, joissa valittajien tuomioistuimelle toimittamat tiedot eivät riitä siihen, että tuomioistuin voisi tutkia pyynnön, ja joissa katsotaan mahdolliseksi pyytää tietoja vastaajana olevalta sopimuspuolelta ennen päätöksen tekemistä.

Kun pyynnön tutkimista lykätään, vastaajana olevaa sopimuspuolta tai molempia osapuolia kehotetaan säännön 54 § 2 (a) nojalla toimittamaan tarvittavat tiedot asetetussa määräajassa. Määräajan pituus riippuu asian olosuhteista ja pyynnön kiireellisyydestä. Saatuaan osapuolilta tiedot tuomioistuin voi joko lykätä pyynnön tutkimista uudelleen ja esittää osapuolille lisäkysymyksiä tai antaa päätöksensä väliaikaismääräystä koskevasta pyynnöstä.

Tuomioistuin voi myös päättää antaa väliaikaismääräyksen ministerikomitealle tiedoksi tuomioistuimen työjärjestyksen säännön 39 § 3 nojalla, jos väliaikaismääräyksen antanut lainkäyttöelin katsoo tiedoksiannon perustelluksi. Tällöin osapuolille ilmoitetaan tiedoksiannosta.

Jos vastaajana olevan sopimuspuolen väitetään jättäneen noudattamatta väliaikaismääräystä ja tuomioistuin päättää antaa valituksen tai sen osan tiedoksi vastaajana olevalle sopimuspuolelle, ministerikomitealle voidaan ilmoittaa myös kaikista kysymyksistä, jotka koskevat yleissopimuksen 34 artiklan mukaisten velvoitteiden noudattamista.

Molempien osapuolten velvollisuutena on tehdä täysimääräisesti yhteistyötä menettelyn kulussa ja erityisesti ryhtyä kaikkiin vallassaan oleviin toimiin, joita tuomioistuin pitää tarpeellisina lainkäytön asianmukaisen toteutumisen kannalta (ks. sääntö 44A). Valittajien osalta tämä tarkoittaa velvollisuutta varmistaa, että väliaikaismääräyksiä koskevat pyynnöt toimitetaan ajoissa ja että niissä on kaikki tarvittavat tiedot ja asiakirjat (ks. jäljempänä kohdat 32–37). On olennaisen tärkeää, etteivät valittajat viivytä pyynnön toimittamista keinotekoisesti lisätäkseen asian kiireellisyyttä. Tällaiset viivästykset voivat vaikuttaa haitallisesti valittajien oikeuksiin ja etuihin sekä tuomioistuimen mahdollisuuksiin käsitellä väliaikaismääräyksiä koskevia pyyntöjä tehokkaasti. Sopimuspuolten osalta kiireellisyyden aste voi monissa tapauksissa, joskaan ei kaikissa, olla niiden vaikutuspiirissä. Tuomioistuin korostaa, että sopimuspuolet voivat aina ilmoittaa tuomioistuimelle etukäteen, jos ne katsovat säännön 39 mukaisen pyynnön olevan lähiaikoina odotettavissa, ja toimittaa tällöin kaikki merkitykselliset tiedot.

Kuten edellä kohdassa 13 todetaan, tuomioistuimen ratkaisut väliaikaismääräyksiä koskevista pyynnöistä annetaan osapuolille tiedoksi päätöksinä, jotka allekirjoittaa ratkaisun tehnyt lainkäyttöelin. Ratkaisua koskevia lisäperusteluja voidaan esittää kyseisen lainkäyttöelimen harkinnan mukaan.

Väliaikaismääräyksiä koskeviin pyyntöihin liittyviin päätöksiin ei voi hakea muutosta.

Vastaajana oleva sopimuspuoli voi kuitenkin pyytää tuomioistuinta harkitsemaan uudelleen päätöstään antaa väliaikaismääräyksiä, jos se katsoo, etteivät määräykset enää ole tarpeen, tai jos sillä on tietoja, joita ei ollut saatavilla merkityksellisenä ajankohtana tai joita ei toimitettu tuomioistuimelle ajoissa. Tällaisen pyynnön toimittamiselle ei ole asetettu määräaikaa. Kun uudelleenharkintaa koskeva pyyntö vastaanotetaan, toiselta osapuolelta voidaan pyytää huomautuksia, jotka on toimitettava määräajassa. Tämän jälkeen tuomioistuin tutkii osapuolten kannanotot ja antaa päätöksensä uudelleenharkintaa koskevasta pyynnöstä päivitettyjen ja merkityksellisten tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevien tietojen perusteella.

Jos olosuhteet muuttuvat, valittajat voivat tehdä uuden väliaikaismääräyksiä koskevan pyynnön, jos alkuperäistä pyyntöä ei ole hyväksytty.

Säännön 39 nojalla annettu määräys voidaan kumota milloin tahansa tuomioistuimen päätöksellä. Koska säännön 39 nojalla annettu määräys liittyy tuomioistuimessa käytävään menettelyyn, määräys kumotaan erityisesti silloin, jos valitusta ei jatketa.

Tarvittaessa tuomioistuin voi päättää jättää valituksen tutkimatta samalla, kun se hylkää väliaikaismääräyksiä koskevan pyynnön.

Tuomioistuimen priorisointikäytännön mukaisesti valitukset, joissa on annettu väliaikaismääräyksiä, kuuluvat luokkaan ”kiireelliset valitukset” (luokka I). Niillä on siten etusija muihin luokkiin kuuluviin valituksiin nähden, ja ne käsitellään ja ratkaistaan mahdollisimman nopeasti (ks. tarkemmin tuomioistuimen priorisointikäytäntö).

Pyynnöt olisi mahdollisuuksien mukaan laadittava jollakin sopimusvaltioiden virallisista kielistä, ja ne olisi toimitettava ECHR Rule 39 Site -sivuston kautta taikka faksilla tai postitse. Tuomioistuin ei käsittele sähköpostitse lähetettyjä pyyntöjä.

Pyynnöissä olisi ilmoitettava seuraavat tiedot:

Pyynnön mukana on lisäksi toimitettava jäljempänä mainitut tiedot ja asiakirjat.

Jos edellä mainittuja tietoja ja asiakirjoja ei toimiteta, väliaikaismääräyksiä koskeva pyyntö voidaan arvioida riittämättömästi perustelluksi tai puutteelliseksi.

Pelkkä viittaus muissa asiakirjoissa tai kansallisessa menettelyssä esitettyihin perusteluihin ei riitä. Edellä mainitut tiedot ja asiakirjat on liitettävä jokaiseen pyyntöön.

Tuomioistuin ei välttämättä ota yhteyttä valittajiin, joiden väliaikaismääräystä koskeva pyyntö on puutteellinen.

• Valittajan etunimi (-nimet)

• Valittajan sukunimi

• Valittajan nykyinen osoite tai säilöönottopaikka

• Syntymäaika

• Kansalaisuus/kansalaisuudet

• Jos valittajia on useita, kunkin valittajan osalta ”etunimi (-nimet)”, ”sukunimi”, ”nykyinen osoite”, ”syntymäaika” ja ”kansalaisuus/kansalaisuudet”

• Mahdollisen asiamiehen etunimi (-nimet), sukunimi, osoite ja ominaisuus/suhde/asema

• Valtio(t), jo(i)ta vastaan pyyntö kohdistuu

A. Väliaikaismääräyksiä koskevan pyynnön perusteet:

1. Nykyisen tilanteen yksityiskohtainen kuvaus;

2. Väitetyn välittömän korjaamattoman vahingon vaaran luonne;

3. Jäljennös kaikista asiaan liittyvistä asiakirjoista (tuoreet lääkärinlausunnot, valokuvat, asiakirjat, jotka osoittavat valittajan haavoittuvuuden, lehtiartikkelit tai valittajan tilannetta koskevat raportit jne.);

4. Maasta poistamista, karkotusta tai luovuttamista koskevissa tapauksissa:

a. Yksityiskohtaiset syyt alkuperämaasta/kohdemaasta lähtemiseen;

b. Syyt pelätä paluuta alkuperämaahan/kohdemaahan;

c. Tiedot vastaajavaltioon saapumisen päivämäärästä ja olosuhteista;

d. Kohdemaa;

e. Odotetun maasta poistamisen, karkotuksen tai luovuttamisen päivämäärä;

f. Jäljennös kaikista asiaan liittyvistä asiakirjoista (etsintäkuulutukset, pidätysmääräykset, rikostuomiot, lehtiartikkelit tai valittajaa koskevat raportit, maaraportit jne.).

B. Tiedot vastaajavaltiossa käytävästä kansallisesta menettelystä:

1. Tiedot kansallisesta menettelystä, mukaan lukien tuomioistuinratkaisujen ja muutoksenhakujen päivämäärä ja sisältö;

2. Kaikki muut kansallisissa viranomaisissa käytäviin menettelyihin liittyvät merkitykselliset tiedot;

3. Jäljennös kaikista asiaan liittyvistä asiakirjoista (jäljennökset kansallisten viranomaisten päätöksistä, tuomioistuinratkaisuista, kansallisille viranomaisille ja tuomioistuimille toimitetuista hakemuksista jne.);

4. Maasta poistamista, karkotusta tai luovuttamista koskevissa tapauksissa:

a. Tiedot turvapaikkamenettelystä, jos sellainen on ollut;

b. Tiedot maasta poistamista koskevasta menettelystä;

c. Jäljennös kaikista asiaan liittyvistä asiakirjoista.

C. Yleissopimuksen artiklat, joihin viitataan.

D. Asianmukaisesti täytetty valtakirja, jos pyynnön tekee asiamies. Valtakirja voidaan lähettää pian pyynnön toimittamisen jälkeen. Väliaikaismääräyksiä koskevat pyynnöt edellyttävät valittajan/valittajien suostumusta.

E. Tuomioistuimen viitenumero, jos teillä jo on tähän pyyntöön liittyvä viitenumero.

F. Kaikki muut tiedot ja asiakirjat, joita pidätte tarpeellisina.

Väliaikaismääräyksiä koskevat pyynnöt olisi tavallisesti lähetettävä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun lopullinen kansallinen päätös on tehty, jotta tuomioistuimella ja sen sihteeristöllä olisi riittävästi aikaa tutkia asia. Tuomioistuin ei välttämättä pysty käsittelemään karkotus- tai luovutustapauksissa pyyntöjä, jotka se vastaanottaa alle yhden työpäivän ennen suunniteltua maasta poistamisen ajankohtaa³.

Kun lopullinen kansallinen päätös on välittömästi odotettavissa ja on olemassa välittömän täytäntöönpanon vaara, erityisesti karkotus- tai luovutustapauksissa, valittajien ja heidän asiamiestensä olisi toimitettava väliaikaismääräyksiä koskeva pyyntö odottamatta kyseistä päätöstä. Heidän on ilmoitettava selvästi päivämäärä, jolloin päätös annetaan, sekä se, että pyyntö on ehdollinen sille, että lopullinen kansallinen päätös on kielteinen.

Tuomioistuin ei käsittele kansallisten tuomioistuinten päätöksiin kohdistuvia muutoksenhakuja, ja karkotus- tai luovutustapauksissa valittajien olisi käytettävä kansallisia oikeussuojakeinoja, joilla voidaan lykätä maasta poistamista, ennen kuin he pyytävät tuomioistuimelta väliaikaismääräyksiä. Jos valittajalla on edelleen käytettävissään kansallisia oikeussuojakeinoja, joilla on täytäntöönpanoa lykkäävä vaikutus, tuomioistuin ei sovella sääntöä 39 maasta poistamisen estämiseksi.

Jos henkilö, jonka väliaikaismääräystä koskeva pyyntö on hylätty, poistetaan toisen sopimuspuolen alueelle, hän voi tarvittaessa tehdä uuden pyynnön kyseistä valtiota vastaan tuomioistuimen työjärjestyksen säännön 39 nojalla tai valituksen yleissopimuksen 34 artiklan nojalla.

Kun väliaikaismääräyksiä koskeva pyyntö on toimitettu, valittajan tai hänen asiamiehensä on seurattava pyynnön käsittelyä ja vastattava tuomioistuimen sihteeristön kirjeenvaihtoon.

Valittajan on oltava huolellinen kirjeenvaihdossaan tuomioistuimen sihteeristön kanssa. On olennaisen tärkeää, että tuomioistuimelle ilmoitetaan välittömästi kaikista valittajan hallinnollista asemaa tai muita olosuhteita koskevista muutoksista (esimerkiksi jos valittajalle myönnetään oleskelulupa, hän palaa alkuperämaahansa tai hänen osoitteensa muuten muuttuu, jos maasta poistamisen päivämäärä tai kellonaika muuttuu taikka jos annetaan uusi tuomioistuinratkaisu tai valittajan pyyntöön liittyy muuta kehitystä).

Kun väliaikaismääräystä sovelletaan, valittajan tai hänen asiamiehensä on pidettävä tuomioistuin säännöllisesti ja viipymättä ajan tasalla vireillä olevien kansallisten menettelyjen tilanteesta. Tämän laiminlyönti voi johtaa asian poistamiseen tuomioistuimen asialistalta.

Kun määräyksen antamisesta on kieltäydytty, valittajan tai hänen asiamiehensä olisi ilmoitettava tuomioistuimelle, haluaako hän jatkaa valituksen käsittelyä. Valittajan asiamiehen on myös viipymättä ja omasta aloitteestaan ilmoitettava tuomioistuimelle mahdollisesta yhteyden menettämisestä valittajaan.

Kun pyyntö on toimitettu ECHR Rule 39 Site -sivuston kautta ja se on suljettu kyseisellä sivustolla sen jälkeen, kun päätös on annettu tiedoksi valittajalle tai hänen asiamiehelleen, myöhempi kirjeenvaihto tuomioistuimelle on lähetettävä faksilla tai postitse. Sähköpostitse suoraan tuomarille, jaoston presidentille, tuomioistuimen presidentille tai sihteeristön työntekijälle osoitettua kirjeenvaihtoa ei oteta huomioon.